Viikkojen jälkeen ikävä toimistolle alkaa jo kalvaa Teamsin ja Zoomin tarjoamista sosiaalisista hetkistä huolimatta. Olemme sosiaalisia eläimiä ja yllättäen joutuneet viikkoja kestäneeseen eristyskokeeseen, jossa koetellaan paitsi jokaisen jaksamista myös organisaatioiden yhteistyökyvykkyyttä. Miten sitä arvostaakaan kahvitauolla kehittyviä huikeita keskusteluja ja ideointisessioita, neukkareista raikaavaa hersyvää naurua ja lounaskeskusteluita elämästä rakkaiden kollegoiden kanssa. Kun kasvokkaiset kontaktit ovat vähentyneet kaupan kassan tervehtimiseen, ja niillä, jotka asuvat samassa taloudessa muiden kanssa, rakkaisiin kanssa-asujiin, ovat Teamsissa välähtävät kollegan hymyilevät kasvot ja yhteiseen chattiin postatut hauskat hymiöt ja sydämet pieniä ilon hetkiä. Paitsi pieniä ilon hetkiä, niiden myötä kasvava empatia ja myötätunto ovat myös merkittävä ainesosa ja voimavara organisaation ihmisiä yhdistävässä ja motivoivassa kulttuurissa.
Kyselyssämme korostui, miten etätöiden myötä monien kokema yksinäisyys on lisääntynyt ja lisäksi epävarmuus omasta ja yrityksen tulevaisuudesta painaa. Joillain taas kantokyky on koetuksella työmäärien lisäännyttyä ja vapaa-ajan ja työn ero hämärryttyä. Kehitystyökin tuntui joistain haastavalta ilman samassa tilassa olemista ja muiden tunnelmien suoraa aistimista. Nämä ovat työntekijöiden hyvinvoinnin – ja samalla koko organisaation resilienssin ja menestyksen – kannalta huomattavia haasteita, joihin organisaatioiden on hyvä suhtautua vakavuudella.
Samalla kyselyssä huomattavaksi teemaksi ja organisaatioita vaikeina aikoina yhteen hitsaavaksi voimaksi nousikin työyhteisön empaattisuus ja myötätunto ihmisten monenlaisia tilanteita kohtaan sekä positiivinen ja avoin kommunikaatio kollegoiden kesken ja johdon suunnasta. Kysyessämme mikä tässä tilanteessa on ilahduttanut ja yllättänyt positiivisesti ja mitkä asiat auttaisivat ihmisiä työssään eniten, saimme vastaukseksi useimmiten fiilistelyä oman porukan läheisestä kommunikaatiosta ja tiimin sisäisestä tsemppauksesta, ihmisisten arvostamisesta ja välittämisestä, yhteisöllisyydestä ja positiivisuudesta.
Ja myös huumorin keventävästä merkityksestä.
Haastavissa tilanteissa on hyvä pyrkiä asettumaan toisen tilanteeseen ja muistaa, että ongelmana ei ole välttämättä juuri kollega tai asiakas, vaan taustalla vaikuttavat haasteelliset olosuhteet.
Selvitettäköön tässä vielä sitä pohtiville empatian ja myötätunnon käsitteellinen ero yksinkertaistaen. Empatialla tarkoitetaan kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan.Myötätunto taas menee askeleen pidemmälle ja saa ihmisen toimimaan toisten ahdinkoa helpottavalla ja ongelmia ratkaisevalla tavalla.[1]Kummallakin on tutkitusti keskeinen rooli paitsi yrityksissä, joiden työntekijät voivat hyvin ja ovat motivoituneita antamaan kaikkensa vaikeissakin paikoissa; joiden innovaatiopotentiaali on korkealla; joiden työnantajamielikuva on myönteinen ja työntekijäkokemuksen ohella usein myös asiakaskokemus on erinomainen[2], myös muotoilussa. Empatia ja myötätunto ovat ihmislähtöisen, ja planeettakeskeisen, muotoilun kantavia voimia, joita ilman olisi mahdotonta kehittää uutta ja kestävää arvoa luovia tuotteita, palveluja, toimintamalleja, brändejä ja tiloja. Kaikeksi onneksi kyselymme mukaan monista tuntui, että poikkeuksellisina aikoina myötätunto ja yhteisöllisyys tuntuvat olevan kasvussa.
Jaksamisen ollessa koetuksella on erityisen olennaista muistaa itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan, ja empaattisen ajattelun voikin aloittaa helpoiten itsestään. Ja tietenkin lähipiirin ihmisistä, toimimalla muita kohtaan niin kuin haluaisi itse tulla kohdelluksi. Haastavissa tilanteissa on hyvä pyrkiä asettumaan toisen tilanteeseen ja muistaa, että ongelmana ei ole välttämättä juuri kollega tai asiakas, vaan taustalla vaikuttavat haasteelliset olosuhteet. Tiesitkö muuten, että tutkimusten mukaan myötätuntoisella toiminnalla on paitsi ahdistuneisuutta, ärtyisyyttä ja stressiä vähentävä vaikutus, myös tapana tarttua helposti muihin ihmisiin?[3]
[1]Pessi, AnneBirgitta, Martela, Frank & Paakkanen, Mia (2017): Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus, Jyväskylä.
[2]Worline, Monica C. & Dutton, Jane (2017) Awakening Compassion at Work – The Quiet Power That Elevates People and Organizations; Kanov, J. M., Maitlis, S.,Worline, M. C., Dutton, J. E., Frost P. J. & Lilius, J. M. (2004). Compassion in organizational life. American Behavioral Scientist, 47:6, 808–827.; Center for Compassion, Altruism Research and Education Stanford University, http://ccare.stanford.edu
[3]Jane E. Dutton, Peter J. Frost, Monica C. Worline, Jacoba M. Lilius & Jason M. Kanov (January 2002): Leading in Times of Trauma, Harvard Business Review. https://hbr.org/2002/01/leading-in-times-of-trauma