HELSINGIN KAUPUNKI
Uudistuvat kulttuurikeskukset luovat naapurustoihin vahvaa kaupunginosien identiteettiä
Tavoitteena oli kirkastaa alueellisten kulttuurikeskusten (Vuotalon, Malmitalon, Kanneltalon ja Stoan) visio ja rooli kaupunginosien kehitykseen ja asukkaiden elämiin myönteisesti vaikuttavina paikkoina. Millaisia talot olisivat, jos ne keksittäisiin uudelleen 2030-luvulla?
Tähtäsimme visiotyössä pitkän aikavälin suunnanmuutokseen, asiakaskokemuksen ja palvelumallin kirkastamiseen sekä palvelujen tuottamisen tavan kehittämiseen. Suunnittelun lähtökohdiksi asettuivat luontevasti empatia ja osallisuus – ymmärryksen luominen moninaisten ryhmien ja kumppanien tarpeista. Prosessissa oli mukana yhteensä 2 900 kaupunkilaista ja eri tahoa. Yhdessä kulttuurikeskusten työntekijöiden kanssa kehitimme ratkaisuja sille, miten visiosta ja kaupunkilaisten toiveista tehdään totta. Yhteisvisiointi oli vaikuttavaa, sillä projektissa hyödynnettiin suoraan tavoitteista johdettua, vaiheittain etenevää yhteiskehittämistä, mikä oli suorassa yhteydessä toimintakulttuurin ja muutoskyvyykkyyden kehittämiseen.
Luodun vision valossa kaupungin ja keskusten rooli on jatkossa olla yhä vahvemmin kohtaamispaikka, innostaja ja mahdollistaja: tuoda kaupunkilaisia yhteen, kannustaa paikalliseen tekemiseen sekä koota voimavaroja uusien ratkaisujen ja kestävämmän tulevaisuuden synnyttämiseksi.
Haaste & tavoite
Helsinki moninaistuu ja kasvaa kovaa vauhtia – etenkin kaupunginosat, joissa kulttuurikeskukset sijaitsevat. Toisaalta myös epävarmuus lisääntyy, elämänpiirit ja kuplat tiivistyvät sekä erot oppimisessa, hyvinvoinnissa ja osallisuudessa jyrkkenevät. Kaupungin koon kasvaessa korostuu naapurustojen luonne muinakin kuin asumisen näyttämöinä.
Millaisia kulttuurikeskukset olisivat, jos ne keksittäisiin uudelleen 2030-luvulla? Miten kulttuurikeskukset voivat olla vahvistamassa eri kaupunginosien elinvoimaa ja paikallisia identiteettejä? Miten kulttuurikeskukset voivat lunastaa paikkansa uudentyyppisinä kaupunkitiloina, jotka vahvistavat ihmisten toimijuutta, lisäävät kohtaamisia ja yhteiskunnallista vuoropuhelua, tuovat yhteen taiteen ja oppimisen äärelle sekä synnyttävät toivoa ja kestävämpää tulevaisuutta? Nämä kysymykset toimivat tulevaisuuslinsseinä työssämme, kun lähdimme luomaan uutta visiota. Tähtäsimme pitkän aikavälin suunnanmuutokseen, asiakaskokemuksen ja palvelumallin kirkastamiseen sekä palvelujen tuottamisen tavan kehittämiseen. Tulevina vuosina visiotyöhön kytkeytyy myös talojen palveluympäristöjen uudistuksia.
Lähestymistapa
Koska kukaan ei tunne alueita paremmin kuin niiden asukkaat, kutsuimme heidät mukaan visiotyöhön. Suunnittelun lähtökohdiksi asettuivat luontevasti empatia ja osallisuus – ymmärryksen luominen moninaisten ryhmien ja kumppanien tarpeista. Inklusiivisuuden kysymykset eivät ole alueilla uusia, mutta ne ovat murrosvaiheessa ja vaativat siksi erityisen huolellisista tarkastelua. Prosessissa oli mukana yhteensä 2 900 kaupunkilaista ja eri tahoa.
Räätälöimme osallisuuden menetelmät erilaisten ryhmien tarpeisiin ja synnyttämään rakentavaa vuoropuhelua polarisoituneessa ympäristössä. Osallisuuden palettiin sisältyivät muun muassa taidelähtöiset menetelmät, verkko-osallisuus, kaupunkilaiskohtaamiset, kouluyhteistyö, järjestökentän tapaamiset ja kohdennetut kumppanitilaisuudet. Erilaisten kehityskulkujen havainnollistamisessa hyödynsimme tarinallistavaa lähestymistapaa, jotta dialogi toivotuista tulevaisuuksista mahdollistui eri ryhmien välillä.
Osana visiotyötä halusimme vahvistaa talojen roolia alustoina ja yhteen kutsujina, minkä vuoksi myös kumppanit vierailivat aktiivisesti vision suunnittelupöydässä. Lisäksi panostimme henkilöstön osallisuuteen. Sisäisten työpajojen pitkän jatkumon ja teemoitetun rakenteen ansioista pystyimme yhdessä työntekijöiden kanssa luomaan keinoja ja ratkaisuja sille, miten visiosta tehdään totta.
Yhteisvisiointi oli vaikuttavaa, sillä projektissa hyödynnettiin suoraan tavoitteista johdettua, vaiheittain etenevää ja oppivaa yhteiskehittämistä, mikä oli suorassa yhteydessä kulttuurikeskusten toimintakulttuurin kehittämiseen ja päätöksentekoon.
2 350
kaupunkilaista kuultu
300
sidosryhmää ja kumppania tavoitettu
250
Helsingin kaupungin työntekijää tavoitettu
2 900
ääntä kuultiin visiotyön aikana
Uuden vision kehittämiseen osallistui yhteensä 2 650 kaupunkilaista ja kumppania sekä 250 henkilöstön edustajaa. Näin oli mahdollista luoda taloille omaleimainen visio, joka kantaa niitä pitkälle tulevaisuuteen sekä samalla vahvistaa talojen roolia alueiden kehitykseen myönteisesti vaikuttavina, kaupunkilaisten yhteisinä paikkoina.
Lopputulos
Muutos nykyiseen on uudenlainen toimintatapa, joka mahdollistaa herkkyyden toimia alueiden ja asukkaiden tarpeista käsin sekä yhdessä heidän ja kumppanien kanssa. Luodun vision valossa kulttuurikeskus ei ole enää yksin tai ainoastaan taiteen ja kulttuurin tapahtumapaikka, oppimisen ja sivistyksen ympäristö, nuorisotalo tai kirjasto, vaan enemmän. Yhteisvaikutusten kautta se toimii uudenlaisena kaupunginosan yhteisen tekemisen kohtaamispaikkana ja majakkana, jossa kuuluu taiteen ja kulttuurin lisäksi vahvasti myös kaupunkilaisten ääni. Kaupungin rooli on jatkossa olla yhä vahvemmin mahdollistaja: tuoda tekijöitä yhteen, innostaa paikalliseen tekemiseen sekä koota voimavaroja uusien ratkaisujen ja kestävämmän tulevaisuuden synnyttämiseksi.
Visioprosessin lopputuloksena syntyi:
- Palveluvisio ja missio eli yhteiskunnallisen tarkoituksen kuvaus
- Palvelumalli, eli mm. tarjooman ja asiakaskokemuksen tavoitetilan kuvaukset
- Toimintamalli, eli mm. rakenne, tiimit ja työskentelytavat johtaa ja toteuttaa toimintaa yhdessä
- Osallisuuden malli, eli tapa ajatella ja tehdä palveluita yhdessä asukkaiden kanssa
- Tiekartat avainteemoista, jotka yhdessä toimivat talojen kehittämisen pitkän aikavälin työkaluina
Kuvat: Vesa Laitinen, Karun Verma